Hai Van -sola ja buddhalaista perhe-elämää Huessa

Posted on Posted in Reissutarinat, Vietnam
hai van pass landscape

Yksi vapaaehtoistyön tekemisen parhaita puolia on ehdottomasti ihmisiin tutustuminen. Vaikka vietimme Da Nangissa vaparihommissa vain kymmenen päivää, ehdimme saada monta uutta tuttavuutta, joiden kanssa näimme kaupunkia ja vietimme monia hauskoja hetkiä!

Tutustuimme kielikahvilassa vietnamilaiseen poikaan, joka oli kotoisin Huesta. Hän tarjoutui lähtemään meidän kanssa Hueen, joka oli meidän seuraava stoppimme, ja näyttämään meille paikkoja siellä. Hän kutsui meidät myös majoittumaan vanhempiensa kotiin. Eihän näin ystävällisestä tarjouksesta voinut eikä halunnut kieltäytyä, joten treffasimme aikaisin yhtenä lauantaiaamuna ja lähdimme moottoripyörillä kohti Hueta.

Moottoripyörällä Hai Van -solan läpi

Da Nangin ja Huen välillä kulkeva Hai Van -sola on tosi suosittu ja kuuluisa ajoreitti, ja moni reissaaja vuokraa moottoripyörän ihan vain ajaakseen tämän välin. Moni vuokrausfirma kuljettaa jopa matkatavaroita Hoi Anin ja Huen välillä, joten pyörän selkään voi hypätä huoletta ilman turhia kantamuksia. Hai Van -sola on kuuluista myös Top Gearin Vietnamin jaksosta, jossa reittiä tituleerattiin jopa yhdeksi maailman parhaista rannikkoreiteistä. Eikä syyttä.

Vuoristotie risteää Highway 1:stä pian Da Nangin jälkeen ja lähtee kiemurtelemaan ylöspäin. Ensimmäiset maisemat avautuivat eteen jo muutaman minuutin ajamisen jälkeen, ja näimme ylhäältä päin hiekkarantaa sekä lahden takana olevan Da Nangin keskustan. Maisemat vain paranivat ylöspäin mentäessä, ja hienoja kuvauspaikkoja riitti matkan varrella yllin kyllin. Tie oli tosi hyväkuntoista, mutta kyllä serpentiiniteillä ajelussa on aina oma jännityksensä (varsinkin yhdistettynä vietnamilaiseen liikennekulttuuriin).

Hai van pass
Hai van pass 3
Hai van pass 2

Hetken ajelun jälkeen tulimme taukopaikalle, josta löytyy ravintoloita, vanhoja linnoituksia ja paljon turisteja. Paikka on hieno kuvien ottamiselle, mutta kahville ja syömään kannattaa kyllä pysähtyä johonkin muualle. Ravintolan täti yritti veloittaa pelkästä vessassa käymisestä törkeää ylihintaa, joten todennäköisesti kaikissa muissakin hinnoissa on reilusti turistilisää.

Sitten alkoi alamäkeen laskettelu kauniiden maisemien ympäröimänä. Hai Van -sola on vain reilut 20 kilometriä pitkä, joten sen läpi ajaminen ei lopulta kestänyt varmaan edes tuntia. Loppumatka Hueen menikin valtatietä pitkin ajellessa ja huomattavasti tylsemmissä maisemissa. Pysähdyimme matkalla tienvarsikahvilaan tauolle ja saimme ehkäpä koko Vietnamin reissun halvimmat kahvit vain 7000 dongilla eli 25 eurosentillä! Monet hinnat putoavat maagisesti heti kun mukana on paikallinen tyyppi…

Hai van fortress
Hai van pass 5

Vieraina buddhalaisen perheen luona

Vietnamilaisen kaverimme vanhemmat ovat buddhalaisia, joten meille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus nähdä paikallista elämää ja tutustua uskontoon, josta tiedämme loppujen lopuksi hyvin vähän. Kun pääsimme paikan päälle, meitä tervehdittiin ystävällisillä hymyillä ja vihreällä teellä. Pariskunnan majoittuminen samassa huoneessa ei ollut soveliasta, joten Johanna sai oman huoneen alakerrasta kun taas Jarkko sai nukkua yläkerrassa.

Tulimme paikalle juuri lounasaikaan, joten meille tarjottiin buddhalainen kasvislounas: riisinuudeleita, tofua, maukkaita kasviksia ja jälkiruoaksi hedelmiä. Buddhalainen ruoka on vegaanista, koska yksi buddhalaisuuden tärkeimmistä periaatteista on välttää kaiken elävän vahingoittamista, mukaan lukien kaikki eläimet pienimpiä hyönteisiä myöten.

Meiltä kysyttiin, kiinnostaisiko meitä lähteä tutustumaan seuraavana päivänä paikalliseen pagodaan, jossa ohjelmassa on meditaatiota ja kuuluisan munkin Thich Nhat Hanhin pitämä oppitunti. No mikäpä ettei! Ei tällaisia tilaisuuksia tule ihan joka päivä, joten halusimme ehdottomasti lähteä mukaan.

Huen kiertelyä ja etanapäivällinen

Lähdimme kiertelemään kaupunkia kaverimme kanssa. Hylätyn vesipuiston lisäksi kävimme katsomassa Thien Mu -pagodaa ja kävimme kävelemässä yömarkkinoilla.

thien mu hue 3
thien mu hue
thien mu hue 2
Hue night market

Kaverimme ei noudata buddhalaista ruokavaliota, joten päivällispaikaksi valikoitui paikallinen nuorten suosima edullinen etanaravintola, josta sai etanoita (vietnamiksi oc) ihan pilkkahinnalla 12.000 dongia (n. 50 senttiä) per lautanen. Etanat osoittautuivat todella positiiviseksi yllätykseksi! Sen lisäksi, että tulinen liemi ja chilikastike olivat maukkaita, etanoiden syöminen on hauskaa puuhaa, ja yhden lautasellisen naposteleminen kestää yllättävän kauan. Raflasta ei saanut olutta, mutta omien juomien mukana tuominen oli ihan ok. Lopulta meidän kolmen napaan upposi neljä lautasellista etanoita ja muutama jälkiruoka.

snail restaurant hue
snail restaurant hue 2

Vastasimme, että meille reissun parasta antia on päästä näkemään paikallista elämää ja tutustumaan paikallisiin, mitä pääsimme juurikin Huessa kaverimme ansiosta tekemään.

Seuraavana päivänä ajelimme ympäri Huen palatsin aluetta ja pysähdyimme juomaan sokeriruokomehut joen rannalle. Kaverimme kysyi, millaisia juttuja tykkäämme yleensä tehdä reissussa, kun emme vaikuta kovin innokkailta kiertelemään joka museota ja temppeliä läpi. Vastasimme, että meille reissun parasta antia on päästä näkemään paikallista elämää ja tutustumaan paikallisiin, mitä pääsimme juurikin Huessa kaverimme ansiosta tekemään. Meistä on paljon mielenkiintoisempaa istua tienvarsikahvilassa katselemassa ohikulkijoita kuin maksaa itseämme kipeäksi jostain patsaiden tuijottelemisesta.

Päivä buddhalaisessa pagodassa

Sunnuntaiaamuna suuntasimme paikalliseen pagodaan, jossa kaverimme vanhemmat käyvät säännöllisesti. Meille oli aiemmin mainittu meditaatiosta ja oppitunnista, mutta emme silti tienneet yhtään mitä odottaa. Kaverimme saattoi meidät paikan päälle rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa oppitunti oli jo meneillään. Sali oli täynnä lattialla istuvia ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet harmaisiin ja ruskeisiin vaatteisiin. Porukka vilkuili hämmentyneenä, kun kaksi ulkomaalaista hiippaili yhtäkkiä saliin.

Valkokankaalla pyöri oppitunti, jossa buddhalaismunkki puhui vietnamia. Meidät istutettiin lattiatyynyille ja ihmettelimme, miten saamme koko hommasta mitään irti. Vieressämme istuva tyttö siirtyi ihan viereemme ja alkoi isoksi yllätykseksi tulkkaamaan luentoa meille sujuvalla englannilla! Kuuntelimme buddhalaisia oppeja lähemmäs kaksi tuntia, kunnes tuli tauon aika. Meitä pyydettiin jäämään vielä lounaalle ja sen jälkeiseen meditaatiohetkeen, ja tartuimme tarjoukseen.

Hue pagoda

Lounas pagodassa ei ollut mikään pikainen ruokatuokio, koska ajatuksella syöminen ja ruoasta nauttiminen on osa buddhalaista ajatusmaailmaa. Kasasimme omat kasvisruoka-annoksemme ja seurasimme muita ihmisiä saliin, jossa porukka istui lattiatyynyillä siisteissä riveissä. Ruokailua edelsi pitkä rukoustuokio lauluineen ja rummutuksineen, ja yritimme parhaamme mukaan seurata muiden liikkeitä ja kumarrella mukana. Sitten aloimme syödä.

Hiljaisuudessa syöminen antoi todellakin mahdollisuuden nauttia täysillä ruoasta, pureskella oikein huolella ja maistaa rapeiden vihannesten koko makuskaala. Tällaista ateriointia kannattaisi kyllä kokeilla kenen tahansa, jolla on tapana hotkaista ruoka viidessä minuutissa!

Koko lounasjuttu kesti vähintään tunnin, ja koko aikana kukaan ei puhunut sanaakaan. Seurasimme nunnien syömistä, ja he todellakin nauttivat joka suupalasta pureskellen ruoan silmät kiinni. Hiljaisuudessa syöminen antoi todellakin mahdollisuuden nauttia täysillä ruoasta, pureskella oikein huolella ja maistaa rapeiden vihannesten koko makuskaala. Tällaista ateriointia kannattaisi kyllä kokeilla kenen tahansa, jolla on tapana hotkaista ruoka viidessä minuutissa! Me ainakin myönnetään syyllistyvämme tähän liian usein.

buddhist lunch pagoda

Syömisen jälkeen vuorossa oli lisää rukouksia ja tauko. Pagodassa oli vierailijoiden lisäksi paikalla vain naispuolisia nunnia, jotka olivat kaikki tosi nuoria tyttöjä. Yllättävän moni puhui täydellistä englantia, ja ehdimmekin jutella parin eri ihmisen kanssa taukojen aikana. Yksi nunnista kertoi meille, että sadekauden aikaan he opiskelevat tiiviisti pari kuukautta ja käyvät hädin tuskin ulkona. Syynä tähän on, että sateisena sesonkina ulkona on paljon hyönteisiä, joita he eivät halua vahingoittaa edes vahingossa. Tänä aikana ainoa yhteys perheeseen ja läheisiin on puhelimitse. Oli aika mielenkiintoista päästä tutustumaan täysin erilaiseen ja meille vieraaseen ajatusmaailmaan!

Viimeisenä vuorossa oli meditaatiohetki. Tämä ei ennakko-odotuksiamme vastaan ollut kuitenkaan perinteistä lootusasennossa istumista, vaan porukka makoili rennosti lattialla ja kuunteli nunnan puhetta, laulua ja rummuttelua. Mehän emme ymmärtäneet tästä yhtään mitään, joten luomet alkoivat tuntua nopeasti raskailta ja tuntia myöhemmin heräsimmekin virkistyineinä päikkäreiltä. Kaipa tätäkin voi silti jonkunlaiseksi meditoinniksi kutsua, ainakin olo oli sen verran rento jälkikäteen…

Hue pagoda meditation

Huessa oleskelumme kruunasi koko perheen voimin tehty sunnuntaikävely keskustassa ja kiireetön aamuteehetki perheen isän kanssa, ennen kuin matkamme jatkui. Kielimuurin takia emme paljoa jutelleet, mutta samalla kun kuuntelimme vietnamilaista teemusiikkia ja hörpimme vihreää teetä, hän muistutti meitä siitä, kuinka tärkeää pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen on. Tämä teehetki ei varmasti unohdukaan meiltä ihan heti. Oli ihan mahtavaa päästä tutustumaan buddhalaiseen elämäntyyliin ja nauttia pari päivää elämyksistä, joita ihan jokainen turisti ei pääse kokemaan!

J&J

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *