Moottoripyörällä Vietnamissa: Hue – Vinh

Posted

Huesta lähtiessä tajuttiin yhtäkkiä, että Hanoihin oli matkaa jäljellä enää alle 500 kilometriä. Meillä ei ollut kuitenkaan mikään kiire päästä sinne, koska aikaa meidän Malesian lentoon oli vielä kolme viikkoa. Vietettiinkin Huen ja Hanoin välillä yhteensä 6 yötä erinäisissä pikkukaupunkien majataloissa.

Pohdiskelimme pitkään, lähteäkö vielä Pohjois-Vietnamin kierrokselle Sapaan vai jäädäkö Hanoihin rentoutumaan. Sapa kuului meidän alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta kun tajuttiin, että siellä on parhaillaan kaikista pahin sadekausi meneillään, jouduimme laittamaan suunnitelmat uusiksi. Hyvällä tuurilla sadekuurot olisivat vain satunnaisia ja lyhyitä, mutta pahimmassa tapauksessa rankat sateet voivat aiheuttaa mutavyöryjä, jotka saattavat katkaista tiet päiviksi. Lopulta päädyimme turvalliseen, vaikkakin ehkä tylsään, ratkaisuun ja jätimme Pohjois-Vietnamissa seikkailun seuraavaan kertaan ja parempaan vuodenaikaan.

Huen jälkeen päätimme valita nopeamman rantareitin vuoristotien sijaan, koska syrjäisessä vuoristossa Laosin rajan lähellä ei ollut edes yöpaikkoja tarjolla, ja 300 kilometrin päivämatka ilman telttaa olisi ollut vähän liikaa. Matkalle osui kylien lisäksi aavemaisen tyhjiä pikkukaupunkeja, joiden kaduilla ei näkynyt kuin lehmiä. Ehkä satuimme vain olemaan liikkeellä siesta-aikaan, mutta tunnelma oli kuitenkin aika erikoinen.

boy biking
cows Vietnam coutryside
North vietnam church 2
Hue countryside

Vinh Moc -tunnelit

Rantareitin ansiosta pääsimme katsastamaan Vietnamin sodan aikana rakennetut Vinh Moc -tunnelit. Pohjois- ja Etelä-Vietnamin rajalla sijaitsevaan rannikkokylään rakennettiin kaksi kilometriä pitkä tunneliverkosto, johon siviilit pääsivät evakuoitumaan pommitusten aikaan. Tunneleihin muuttikin kokonainen kylä, ja parhaimmillaan siellä eli yli 90 perhettä.

Aloitimme tunnelikierroksen katsomalla sota-ajoista kertovan videon, ennen kuin sukelsimme maan alle pimeyteen. Luolasto on rakennettu kolmeen kerrokseen ja sinne on 12 sisäänkäyntiä, joista osa on suoraan merelle päin. Luolien korkeus on vain 1,5 metriä, joten voitte varmaan kuvitella, että jouduimme etenemään lähes 90 asteen kulmassa. Luolassa oli pilkkopimeää muutamia pikkuvaloja lukuunottamatta. Paikalla ei ollut juuri muita turisteja, joten saimme seikkailla luolissa ihan rauhassa. Luolastosta löytyi perheille tarkoitettujen huonesyvennysten lisäksi muun muassa kolme kaivoa, vessat ja äitiyshuone vasta synnyttäneille. Vinh Moc -luolissa saatettiinkin sodan aikana ainakin 17 lasta maailmaan.

vinh moc bomb
vinh moc tunnel entrance
vinh moc tunnel
vinh moc tunnel entrance 2

Pimeässä ja kosteassa luolassa kaksinkerroin käveleminen oli aika ahdistavaa touhua. Välillä löysimme suuntaa osoittavan kyltin, mutta silti päädyimme pari kertaa umpikujaan tai tulimme väärästä uloskäynnistä pihalle. Kun lopulta löysimme ulos, olo oli aika helpottunut. Jo puolen tunnin vaeltelu pimeässä maan alla vaikuttaa kummasti mielialaan. Aikamoista, että ihmiset ovat pystyneet asumaan sellaisessa paikassa vuosia.

vinh moc tunnels 3
vinh moc
vihn moc tunnel door
vinh moc tunnel 3
Gollum, gollum.

Samana päivänä ajelimme vielä Dong Hoihin asti, josta löysimme siistin ja mukavan huoneen majatalosta alle 6 eurolla. Niin mukavan, että päätimme jäädä oleilemaan kahdeksi yöksi ja rentoutua vähän. Dong Hoista ei jäänyt sen kummemmin mitään mieleen kaupunkina, paitsi herkullinen alle 40 senttiä maksava nuudelikeitto, jota myytiin iltaisin kadun varrella katukojussa. Kannattaa käydä ehdottomasti maistamassa, mikäli eksyy Dong Hoihin yöksi!

bun bo hue
Kuvassa eri nuudelikeitto, mutta herkullinen sellainen myös!

Selfieitä ja kohtaamisia merenrannalla

Päädyimme seuraavaksi yöksi pieneen merenrantaresorttiin Vinh-kaupungin lähelle. Tänä ajopäivänä kaikkialla haluttiin jostain syystä ottaa meidän kanssa yhteiskuvia, kun pysähdyimme syömään tai juomaan jotain. Tiedä sitten, johtuiko tämä Pohjois-Vietnamiin tulemisesta, koska etelämmässä meistä harvemmin räpsittiin kuvia (tuijottamista on ollut kyllä kaikkialla tasapuolisesti). Yksi mehumyyjänainen halusi lapsestaan kuvan meidän kanssa, mutta lapsi taisi pelätä Jarkkoa sen verran, ettei kuvista tuli lähinnä koomisia.

Vietnam baby crying

Kun olimme hoitaneet itsellemme yöpaikan rannan lähellä olevasta majatalosta, haimme kylmät oluet ja kävelimme biitsille katselemaan meininkiä. Ranta oli täynnä paikallisia uimassa ja viettämässä aikaa ennen auringonlaskua. Kun porukka huomasi meidät, kaikki tulivat uteliaina lähemmäs juttelemaan meille. Yhtäkkiä huomasimme, että meidän ympärillä istui ainakin 20 ihmistä, ja kaikki halusivat puhua meidän kanssa ja ottaa yhteiskuvia. Toiset puhuivat englantia, mutta seuraan näyttivät haluavan myös ne, jotka eivät osanneet sanoa enempää kuin “hello”.

motorbiking vietnam 2

Jossain vaiheessa meidän viereen istahti myös kaksi vanhaa miestä, jotka viihtyivät siinä ihmettelemässä ainakin puoli tuntia, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä kommunikoida. Koko tilanne jotenkin huvittava, vaikkakin myös mukava. Ihan kuin oltaisiin oltu isompiakin julkkiksia. Kohtaamisista jäi tosi hyvä mieli ja taas kerran saimme huomata, kuinka ystävällistä ja vastaanottavaista porukkaa vietnamilaiset ovat.

Aamulla Johanna kävi vielä aamulenkillä sanomassa heipat merelle (Jarkko taisi vedellä sikeitä sillä aikaa), ja kävimme aamupalalla Vinhissä buddhalaisesssa kasvisruokalassa, joka tarjoili tosi maukkaita nuudeleita.

beach gate vinh
empty beach vinh
buddhist vegetarian meal

Viimeinen osa matkakertomuksesta on tulossa huomenna, joten pysykäähän kuulolla! Pääset lukemaan kaikki moottoripyöräaiheiset postaukset moottoripyöräily-tagin takaa.

J&J

 

4 thoughts on “Moottoripyörällä Vietnamissa: Hue – Vinh

  1. Kiitos tästä tosi mielenkiintoisesta blogista! Löysin tämän vasta viikko sitten ja olen aivan koukussa teidän seikkailuihin! Kiinnostusta lisää myös se, että olen itse lähdössä ystävän kanssa marraskuussa Kaakkois-Aasian seikkailemaan ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Suht samoilla huudeilla tulee siis varmaan pyörittyä, ja tämä blogi vain ruokkii tätä jatkuvaa matkakuumetta 🙂 Mielenkiinnolla jään seurailemaan (ja haaveilemaan, vielä toistaiseksi!)

    1. Kiitos kommentista ja onpa kiva että oot löytänyt meidän blogin! 🙂 tuutte varmasti myös rakastumaan Kaakkois-Aasiaan 🙂 tervetuloa seurailemaan ja jos tarviitte apua reissun suunnittelussa niin meiltä saa kyllä kysellä!

  2. Moikka, tulipas haikea olo, oman reissun kaikki ihanat muistot tulivat mieleen 😉
    Minä ja muikkis-kaverini (kaksi “vanhempaa nais-motorista”) ajelimme 3 vuotta sitten Hanoista Ho Chi Miniin. Ostimme brätkät, ajelimme Laosin rajan läheltä, vuoristojen kautta, välillä rannikolla poiketen, Ho Chi Miniin, 3-viikkoa, 2500km.
    Ihania maisemia, hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, halpaa.
    Meillä ei ollut Vietnamilaisia ajokortteja, niiden saamiseen kun olisi mennyt 7-10 päivää silloin, ajattelimme, että jos poliisit takavarikoivat brätkät, ostamme uudet, ne kun olivat niin halvat. Silloin puhuttiin Vietnamin radiossa, että tulevat helpottamaan turisteille niiden ajolupien hankkimista….
    Nyt suunnittelemme Etelä-Korean, Malesian, Mongolian ja vaikka minkä maan läpiajo-reissuja… nauttikaa reissuista, niin mekin 😉

    1. Vautsi, kuulostaa mahtavavalta teidänkin ajoreissu! 🙂 Me ajeltiin aika pitkälti rannikolla, mutta aiotaan ehdottomasti palata vielä ja tutkia enemmän noita vuoristoreittejä. Ei ollut meilläkään ajokorttia, mutta ei onneksi kukaan pysäyttänyt meitä koko matkalla. Ja siitäkin tilanteesta pääsee aika helposti pienellä hintaneuvottelulla 😉 Hienon kuuloisia suunnitelmia, oikein hyviä ajeluita teille! Ja kiitos, me nautitaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *