Moottoripyörällä Vietnamissa: Qui Nhon – Hoi An

Posted on Posted in Liikkuminen, Reissutarinat, Vietnam

Teimme matkaa Qui Nhonista Hoi Aniin kaksi päivää, ja tällä välillä pääsimme jälleen kerran ajelemaan pieniä ja rauhallisia maalaisteitä, viettämään ikimuistoisia lepohetkiä riisipeltojen ja kalastajakylien kupeessa sekä istumaan iltaa tien varressa paikallisen äijäporukan kanssa. Useamman päivän yhtäjaksoisen ajelemisen jälkeen vietimme kolme päivää Hoi Anissa, joka on tunnelmallisten valolyhtyjen mutta myös turistien valtaama vanha kaupunki.

Päivä 1: Qui Nhon – Duc Pho

Lähtö Qui Nhonista venähti aamulla vähän turhan myöhään (kuten aika usein tuppaa käymään), kun säädimme nettiyhteyttä puhelimeen ja pakkailimme. Jatkoimme pikkuteitä pitkin ajelua, ja saimme huomata päivän aikana, että Google mapsissa isoilta näyttävät tiet eivät välttämättä sitä olekaan… Alkumatka oli karua hiekkadyynimaisemaa. Aavikolla oli isoja rakennustyömaita, ja näytti siltä, että sinne ollaan rakentamassa kokonaista kaupunkia. Tämä onkin aika yleinen näky Vietnamissa ja pistää miettimään, miten erilaisilta nämä paikat tulevat näyttämään kymmenen vuoden päästä.

Vietnam empty road
Vietnam countryside motorbiking
Motorbiking in Vietnam

Aamulla sählätessä meiltä jäi aamupala väliin, joten pysähdyimme aamuriisille ensimmäiseen kylään, joka tuli vastaan. Tällainen 80 sentin riisiateria on ollut moottoripyöräreissun aikana aika vakioaamupala meillä. Hyvä, halpa ja pitää nälkää pitkälle päivään!

Vietnamese rice eatery

Yhdessä vaiheessa eksyimme vahingossa väärälle tielle, ja löysimme itsemme kapealta pikkukylän tieltä keskeltä riisipeltoja. Tämähän ei meitä kuitenkaan haitannut, koska pääsimme näkemään entistä autenttisempaa maaseutua. Pysähdyimme pellon laidalla olevalle kojulle juomaan sokeriruokomehut. Helteellä ajaessa nestettä kuluu aika reilusti, ja silti meillä on koko ajan järkyttävä jano. Sokeriruokomehu on loistava hellejuoma, koska siihen lisätään yleensä myös suolaa ja se sisältää muutenkin kaikenlaisia mineraaleja ja ties mitä hyviä aineita. Yksi lasillinen maksaa yleensä hurjat 20 senttiä. Mehumyyjät olivat oletettavasti aika hämmentyneitä pikkukylään pöllähtäneistä ulkomaalaisista ja juttelivat meistä kiivaasti, vaikkemme keskustelusta mitään ymmärtäneetkään.

Vietnam countryside fields
Vietnam sugar cane juice

Päätimme jatkaa rannikon lähellä ajamista, mutta kaduimme päätöstä, kuin tajusimme että tie muuttui yhden kylän jälkeen kapeaksi ja kuoppaiseksi hiekkatieksi. Meinasimme kääntyä takaisin, mutta päätimme kuitenkin ajaa vielä vähän eteenpäin. Hetken päästä asvaltti alkoi kun alkoikin taas, ja sitten edessä olikin kiemurtelevaa ja kapeaa mutta hyväkuntoista maalaistietä. Vietnamissa Google mapsiin ei voi kyllä sokeasti luottaa, kun välillä isolta näyttävä tie saattaa osoittautua pieneksi kinttupoluksi. Tällaisilla teillä ajaminen on kuitenkin paljon jännempää ja palkitsevampaa (ja turvallisempaa) kuin valtateillä pysyminen.

motorbiking sandy road
Näin käy välillä kun luottaa Google mapsiin…

Vietnam countryside road
Vietnamese village
Vietnam mountain view

Löysimme mukavan taukopaikan pienestä kalastajakylästä, ja jäimme kahville rannan vieressä olevaan kahvilaan. Täällä päin suurin osa kahviloista on ihan vain ihmisten koteja, joiden seinässä on kahvilakyltti. Tässä pikkutalossa asui kaksi miestä, jotka ottivat meidät ystävällisesti vastaan ja antoivat meidät ottaa pikku päikkärit riippumatossa heidän kuistillaan. Vietnamissa meininki on niin mutkatonta ja rentoa!

Vietnamese fishing village
coffee break fishing village

Meidän oli tarkoitus päästä ennen iltaa Quang Ngai -kaupunkiin, mutta kun pysähdyimme syömään 50 kilometriä ennen pienempään kaupunkiin Duc Phohon, takamus oli jo aika puutunut eikä ajaminen innostunut enää. Päätimme pysähtyä kysymään hintaa seuraavaan hotelliin, ja sellainen tulikin vastaan aika pian. Pienen tinkaamisen jälkeen ilmastoitu huone irtosi 6 eurolla, joten päätimme lopettaa ajopäivän siihen ja rentoutua loppuillan. Matkaa Duc Phosta Hoi Aniin oli enää 150 kilometriä, mikä taittuisi huomenna kevyesti.

Jarkko joutui todistamaan miehekkyyttään kiskomalla useamman kaljatuopin ykkösellä alas. Jossain vaiheessa humalainen isäntä leikkasi puukolla ison vekin peukaloonsa ja meininki alkoi muutenkin väsähtää, joten pääsimme lopulta livahtamaan paikalta.

Kävimme läheisessä supermarketissa (kunnon marketit ovat aika harvinaisia isoimpia kaupunkeja lukuun ottamatta!) ja syömässä. Tarkoitus oli lojua loppuilta sängyssä ja katsoa leffaa. Juuri ennen hotellille pääsyä matka kuitenkin pysähtyi, kun joukko tien varressa juopottelevia miehiä alkoi huudella meille ja huitoi liittymään seuraan. Meillä ei ollut mitään syytä kieltäytyä, joten jäimme juttelemaan porukalle. Meille tarjottiin kaikenlaista syötävää ja iskettiin saman tien kaljat käteen, ja lasi täyttyi uudestaan joka hörpyn jälkeen. Tästä ei sitten ihan hevillä lähdetäkään pois…

Miehet eivät puhuneet juuri ollenkaan englantia, mutta yritimme pitää silti keskustelua yllä ja skoolasimme tiuhaan tahtiin. Jarkko joutui todistamaan miehekkyyttään kiskomalla useamman kaljatuopin ykkösellä alas. Jossain vaiheessa humalainen isäntä leikkasi puukolla ison vekin peukaloonsa ja meininki alkoi muutenkin väsähtää, joten pääsimme lopulta livahtamaan paikalta. Pari tuntia siinä vierähti, mutta hauskaa meillä kyllä oli! Vietnamissa on yleistä, että miehet kokoontuvat iltaisin juomaan kaljaa samalla kun naiset ovat kotona hoitamassa perhettä. Yleensä kaljaa kiskotaan siihen tahtiin, että ilta loppuu jo ennen kymmentä. Aamulla juodaan sitten vahvaa kahvia, että selvitään taas töihin.

drinking beer Vietnam

Päivä 2: Duc Pho – Hoi An

Pakotimme itsemme kerrankin ajoissa ylös, jo kuudelta. Viimeinen etappi Hoi Aniin oli pelkkää valtatietä, eikä matkalla ollut ihmeemmin nähtävää. Valtatie 1 oli tosi pölyinen ja likainen, ja pysähdyimmekin matkalla ostamaan meille hengityssuojat pitämään enimmät pölyt pois keuhkoista.

motorbiking Hoi An
Matka Hoi Aniin oli lähinnä valtatietä, aavikkoa ja hautausmaita.

Päästiin perille Hoi Aniin jo puolen päivän jälkeen, ja loppupäivän saimmekin pyhittää rentoilulle. Oltiin varattu meille etukäteen Sunflower Hotel -niminen bilehostelli, josta löytyi uima-allas ja ilmaista juotavaa happy hourilla. Oli kiva päästä tapaamaan pitkästä aikaa muita reissareita maaseudulla seikkailun jälkeen!

Hostelli osoittautua kuitenkin aika flopiksi, kun tajusimme, että suurin osa tyypeistä oli 18-vuotiaita reppureissaajia ja meininki oli kuin leirikoulusta. Meidän huonekaveri sammui yöllä vessaan ja jouduttiin hakkaamaan ovea pitkä tovi, että päästiin käymään vessassa… Ilmaiset happy houritkin osoittautuivat yhdeksi ilmaiseksi juomaksi, joten häivyttiin hostellilta aika pian kaupungille pyörimään.

Hoi An river
Hoi An old city

Loppuajaksi vaihdettiin majapaikka pieneen home stayhin, joka oli sata kertaa viihtyisämpi ja mukavampi kaikin puolin! Paikka tarjosi ilmaiset pyörät käyttöön, joten lähdettiin ajelemaan ympäri Hoi Anin keskustaa. Lämpötila lähenteli melkein 40 astetta, joten pyöräillessä ei tullut kyllä kylmä. Onnistuttiin myös törmäämään jo kolmannen kerran yhteen poikaporukkaan, joihin tutustuimme alun perin Dalatissa hostellillamme, joten kävimme porukalla parina iltana ulkona ja syömässä. Lisäksi ehdimme poiketa Hoi Anin kauniilla biitseillä ja rentoilemaan aurinkotuoleilla lähes tyhjällä rannalla.

Hoi An bicycling

Hoi An night 2

Suurin osa reissaajista hehkuttaa Hoi Ania mennen tullen, mutta kauneudestaan huolimatta kaupunki jätti meidät suoraan sanottuna aika kylmäksi. Joka paikka oli tupaten täynnä turisteja ja tämän takia myös hinnat olivat vähän korkeammat kuin mihin olimme tottuneet maaseudulla ajellessamme. Kolmen päivän jälkeen olimme valmiita jättämään Hoi Anin taakse ja suuntaamaan Da Nangiin, jossa meitä odotti meidän uusi vapaaehtoispaikka. Da Nangista tulikin sitten ihan lempparikaupunkimme, josta voit lukea lisää täältä!

Pääset lukemaan kaikki moottoripyöräaiheiset postauksemme moottoripyöräily-tagin alta.

J&J

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *