Bromo: Vaellus Indonesian aktiivisimmalle tulivuorelle

Posted

Indonesian saarilla sijaitsee enemmän tulivuoria kuin missään muualla maailmassa, joten ei ihme, että se tunnetaan tulivuorien maana. Koska halusimme kokea Indonesiassa muutakin kuin kauniita biitsejä, päätimme lähteä tutkimaan Indonesian aktiivisinta tulivuorta Bromoa. Mikäpä olisi siistimpää kuin kiivetä savuavan tulivuoren huipulle ja kurkistaa suoraan kraateriin?

Suosituin tapa ihailla tulivuorta ja sitä ympäröivää vuoristomaisemaa yli kahden kilometrin korkeudesta on nousta viereiselle Penangjakan-vuorelle aamuhämärässä ja todistaa upea auringonnousu. Bromon vaellus ei ole vaativa, ja sen pystyy tekemään ihan peruskunnolla ja ilman vaellusvarusteita. Moni vuokraa Bromolla hintavan Jeep-retken, mutta koko reissun voi tehdä myös ilmaiseksi kävellen. Jutun lopussa on yksityiskohtaisemmat vinkit siitä, miten Bromolle pääsee, paljonko majoitus maksaa ja miten vältät bussihuijaukset läheisessä Probolinggossa.

volcano hike indonesia

Bromolle kiipeäminen alkaa 2,2 kilometrin korkeudessa sijaitsevasta Cemoro Lawang -kylästä. Paikka elää vaellusturisteista, joten pieni kylä on täynnä majataloja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Suurin osa turisteista viipyy Cemoro Lawangissa vain yhden yön ja poistuu paikalta aamuvaelluksen jälkeen. Majoituksen taso ei ole kovin korkeaa, joten kylä ei ole välttämättä mikään ideaali paikka pidemmälle lomalle.

Aloitimme matkan Bromolle Probolinggon bussiasemalta, josta lähtee minibusseja kohti Bromoa. Matka Cemoro Lawangiin oli jyrkkää ylämäkeä, ja olimme varmoja, että turisteja täyteen sullottu, elämää nähnyt minibussi ei selviäisi jyrkimpien mäkien päälle. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme kuitenkin perille reilun tunnin ajamisen jälkeen.

Ensimmäinen huomio autosta ulos astuessa oli viileä ilma. Lämpötila oli reilusti alle 20 astetta, ja villatakille oli pitkästä aikaa käyttöä. Kylän kaduilla näkyi mopoilijoiden lisäksi myös ratsastajia, ja paikalliset olivat pukeutuneet perinteisiin vaatteisiin ja paksuihin takkeihin. Seuraavaksi alkoi majapaikan etsiminen, joka olikin aikamoista sähläämistä, kun parikymmentä turistia ryntäsi etsimään vapaita huoneita samalla kun paikalliset mainostivat omia majapaikkojaan. Pienen kylän majapaikat täyttyvät varsinkin sesonkina ja viikonlopppuisin nopeasti, ja moni pyytää häikäilemättä törkeää hintaa ei niin kivoista huoneista.

cemoro lawang bromo

Kieltäydyimme tyhmyyttämme ensimmäisen majatalon kohtuuhintaisesta tarjouksesta ja päätimme kysellä ympäriinsä vielä halvemman huoneen toivossa. Tämä oli virhe, sillä varttia myöhemmin pieni majatalo oli täynnä eikä yhtä edullista tarjousta tullut enää vastaan. Sen sijaan meille tarjottiin vaikka minkä näköistä luukkua. Yhdestäkin vaatekomeron kokoisesta haisevasta huoneesta epäilyttävällä ulkovessalla pyydettiin yli 10 euroa ja näytti, että innokkaiden myyjien omakaan pokka ei meinannut pitää, kun he heittivät hintatarjouksen ilmoille.

Onneksi löysimme lopulta vapaana olevan siistin näköisen huoneen, ja saimme tingittyä hintaakin reilusti alaspäin. Huoneessa oli oma kylppäri mutta hintaan ei kuulunut lämmintä vettä. Yleensä tämä ei ole meille mikään ongelma, mutta saimme huomata, että korkealla vuoristossa kylmä vesi tarkoittaa oikeasti kylmää. Suihku jäi siis kokonaan välistä, mutta onneksi olimme lähdössä jo seuraavana aamuna pois.

Penanjakanin ja Bromon valloitus

Lyhyiden, villasukissa ja hupparissa nukuttujen yöunien jälkeen herätyskello soi ennen kolmea aamuyöllä. Edellinen päivä oli mennyt aika heikossa hapessa kun Johannalle iski pieni mahatauti, mutta ei silti auttanut kuin lähteä vaeltamaan ja katsoa mitä siitä tulee. Pakkasimme reppuun mukaan pullaa, banaaneja ja vettä, vedimme takit päälle ja lähdimme ulos pimeään.

Kylässä oli jo kolmelta täysi meininki päällä, ja kadut olivat täynnä Jeepejä, hevosia ja ihmisiä. Lähdimme kävelemään Maps.me:n näyttämää reittiä Penanjakan-vuoren rinnettä ylös, jossa meidän oli tarkoitus nähdä auringonnousu. Johannan jalat olivat sairastelun jälkeen hyytelöä ja ohut vuoristoilma teki noususta entistä raskaamman, mutta hitaasti etenemällä pääsimme näköalapaikalle, johon päätimme pysähtyä odottelemaan aurinkoa. Vaeltaessa tuli hiki, mutta heti kun pysähdyimme paikallemme, vilu iski päälle. Onneksi paikan päältä sai ostettua kuumaa teetä ja kahvia sekä ruokaa.

sun rising bromo
sunrise bromo mountain

Auringonnousu oli ehdottomasti aikaisen herätyksen ja hikoilun arvoinen. Olimme pilvien yläpuolella, ja nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan hienoilla oranssin sävyillä. Oikealla puolella näkyvä Bromon kraateri näytti myös hienolta aamuauringon valossa. Paikalla oli niin paljon porukkaa, että kuvia ottaessa sai välillä jonottaa. Ihmiset häipyivät kuitenkin nopeasti takaisin alhaalla odottavien Jeepien luo, ja saimme kävellä tosi rauhassa vuorenrinnettä alas.

bromo hike sunrise
mount bromo sunrise view
bromo volcano sunrise hike
bromo viewpoint

Seuraavaksi oli vuorossa vaelluksen jännittävin osuus: tulivuoren kraaterille kiipeäminen. Oikeasti kansallispuistoon pitäisi mennä virallisen sisäänkäynnin kautta ja maksaa kallis sisäänpääsymaksu, mutta me onnistuimme livahtamaan alueelle epävirallisen sisäänkäynnin kautta. Kun kävelimme kraateria ympäröivää isoa tasannetta Sea of Sandia, tuntui niin kuin olisimme olleet kuun pinnalla. Tämä olisi kyllä täydellinen paikka kuvata joku avaruusleffa. Maata päällystävä tuhkakerros pölisi ja teki kävelemisestä raskaampaa. Hengityssuojukset tulivat täällä todellakin tarpeeseen. Sellaisen sai myös ostettua kraaterin juurelta, jos omaa ei sattunut matkaan.

hiking to bromo
Bromo volcano hike
hiking bromo mask
Vietnamista ostetut hengityssuojukset tulivat ihan tarpeeseen.

Koko paikka oli tässä vaiheessa ihan täynnä turisteja, ja sadat Jeepit, mopot ja hevoset kuljettivat ihmisiä edes takaisin. Olisi ollut helppo hypätä hevosen selkään ja lepuuttaa omia jalkoja, mutta päätimme jaksaa loppuun asti. Kraaterille nousevat portaat olivat niin täynnä ihmisiä, että kiipesimme ylös portaiden vierestä. Tuhka teki jyrkästä mäestä liukkaan ja kiivetessä sai olla tosi varovainen.

hike bromo for free

Kun lähestyimme kraateria, jo kaukaa kuulunut jyrisevä ääni alkoi kuulua entistä kovemmin. Ääni muistutti ihan viereen laskeutuvaa lentokonetta. Kun pääsimme huipulle, meteli oli suorastaan korviahuumaava. Ja siinä se nyt oli – valtava kraateri, jonka pohjalta nousi taukoamatta savua. Näky oli tosi pelottava, ja olimme ihan varmoja, että tulivuori purkaantuu hetkenä minä hyvänsä. Tämän erittäin aktiivisen tulivuoren edellisestä purkauksesta olikin aikaa vain vuosi, joten ei pelko ihan aiheeton ollut…

bromo volcano crater smoke
bromo volcano crater free hike
Kaukana keskellä pieninä pisteinä näkyvät ihmiset antavat jonkinlaisen käsityksen kraaterin koosta.

Paluumatka kylään meni nopeasti, ja takaisin majatalolle päästyämme aamupala maistui. Kello ei ollut vielä edes yhdeksää, ja olimme ehtineet jo vaeltaa lähemmäs kuusi tuntia ja nähdä vaikka mitä! Bromon vaellus oli hieno kokemus, mutta oli myös mukava hypätä minibussiin, palata mukavampiin lämpötiloihin ja päästä suihkuun seuraavaan majapaikkaan. Tuhkaa täynnä olevat kengät ja vaatteet menivät suoraan pesuun tämän reissun jälkeen.

Ilmainen sisäänpääsy Bromo Tengger Semeru -kansallispuistoon

Bromon kraateri sijaitsee kansallispuiston sisällä, ja virallinen sisäänpääsymaksu sinne on 207.000-307.000 rupiaa, mikä on kohtuuttoman iso hinta varsinkin pienen budjetin matkailijoille. Onneksi maksun pystyy, kuitenkin tuurista riippuen, kiertämään käyttämällä epävirallista sisäänkäyntiä. Kansallispuiston aidasta löytyy aukko kylässä sijaitsevan Cemara Indah -hotellin vierestä, eikä sisäänkäynnillä ollut vartijaa ainakaan ennen kello seitsemää aamulla. Jos haluaa päästä sisään ilmaiseksi, kannattaa suunnata kansallispuistoon heti auringonnousun jälkeen. Kun palasimme samaa reittiä takaisin, sisäänkäynnin vieressä istui joku paikallinen vartiossa, mutta hän ei sanonut meille mitään. Käytimme apuna Wikitravelista löytyvää reittikarttaa, jossa näkyy sekä reitti auringonnousupaikalle että epävirallinen sisäänkäynti luonnonpuistoon.

Tapasimme reitillä muutaman ihmisen, jotka vartija oli pysäyttänyt ja vaatinut maksamaan sisäänpääsymaksun. Tästäkin tilanteesta voi kuitenkin selvitä sanomalla, että menee viralliselle sisäänkäynnille ostamaan lipun. Jos lippuhinnan menee maksamaan epävirallisesti vartijalle, rahat päätyvät todennäköisesti joka tapauksessa hänen omaan taskuunsa.

bromo sunrise

Majoitus Bromolla

Halvimmat majapaikat Cemoro Lawang-kylästä löytyvät paikan päältä, joten varausta ei kannata tehdä etukäteen netistä. Paikat täyttyvät nopeasti, joten mitä aiemmin saavut paikan päälle, sen parempi. Huoneiden huonosta laadusta huolimatta hintapyynnöt ovat usein kohtuuttomia, joten neuvottelu kannattaa. Halvin huone, jota meille tarjottiin, maksoi neuvottelun jälkeen 125.000 rupiaa Budi Jaya Homestayssa. Lopulta otimme huoneen toisesta homestaysta (jonka nimi ehdittiin jo unohtaa) 175.000 rupialla tovin tinkaamisen jälkeen. Eli jos joku tarjoaa sinulle huonetta 150.000 rupialla tai halvemmalla, kannattaa tarjous hyväksyä, koska halvempaa et todennäköisesti löydä.

Moni majapaikka myy myös ruokaa matkailijoille, ja meidänkin majapaikasta sai ison riisiannoksen 15.000 rupialla. Lisäksi kylästä löytyy kauppoja, joista voi ostaa evästä vaellukselle.

bromo sea of sands

Kuinka Bromolle pääsee?

Bromolle pääsee Probolinggo-kaupungin kautta, josta lähtee minibusseja eli bemoja Cemoro Lawangiin. Minibussit lähtevät Probolinggon bussiaseman läheltä tien varresta, ja suurin osa niistä kulkee aamuisin ja aamupäivisin. Minibussien kuljettajat odottavat auton täyttymistä, joten joskus lähtöä saa odotella tovin. Jos auto tulee täyteen, matka maksaa 35.000 rupiaa per henkilö. Jos haluat päästä Bromolle iltapäivällä kahden jälkeen, joudut todennäköisesti odottamaan pitkään tai maksamaan koko auton vuokran. Matka kestää 1-2 tuntia.

Probolinggoon pääsee bussilla tai junalla Surabayasta tai Banyuwangista, josta pääsee lautalla Balille. Me otimme Surabayasta paikallisbussin, jossa ei ollut ilmastointia, ja matka maksoi vain 20.000 rupiaa. Kannattaa olla tarkkana, että jäät bussista pois vasta Probolinggon bussiasemalla kuten paikallisetkin. Meidät yritettiin väkisin jättää jonkun matkatoimiston eteen, josta kuulemma olisi mennyt halpoja minibusseja Bromolle. Bussiasemalta niitä ei muka mennyt. Emme uskoneet valheita vaan pidimme päämme ja pääsimme bussiasemalle asti.

Paluumatkalla minibussit kulkevat vastaavasti Cemoro Lawangista takaisin Probolinggoon, ja hinta on sama. Suuri osa busseista lähtee aamulla, kun porukka palaa vaellukselta. Me menimme minibussin luo kylän pääkadulle ennen kymmentä aamulla, ja odottelimme lähtöä puolisen tuntia. Myöhemmin jatkoimme matkaa kohti Balia ja otimme bussin Ketabangin lauttaterminaalin lähelle.

bromo horses

Probolinggon bussihuijaus

Jos jatkat matkaa Probolinggosta bussilla, kannattaa olla erityisen varovainen lipunoston kanssa. Tärkein neuvo on maksaa bussimatkasta vasta, kun bussi on liikkeellä! Näin paikallisetkin tekevät. Me tiesimme, että tällä asemalla tapahtuu paljon huijaksia, mutta silti meitä onnistuttiin vedättämään. Kolme tyyppiä jutteli meille mukavia bussia odotellessamme. Kun menimme istumaan bussiin, siellä ei ollut vielä muita. Yksi kolmesta kaverista tuli meidän luo lippuvihon kanssa ja sanoi, että meidän pitää maksaa liput heti. Hinnaksi hän ilmoitti 85.000 rupiaa, mikä tuntui aika kalliilta ilmastoimattomasta paikallisbussista.

Väänsimme aikamme vastaan, mutta kun tyyppi uhkasi heittää meidät ulos bussista, suostuimme viimein maksamaan liput. Huijaus oli suunniteltu niin hyvin, että meidän taakse tuli myös istumaan “filippiinilänen” mies, joka osti muka lipun englanniksi ja näytti, että meiltä pyydetty hinta on ihan ok. Liput maksettuamme tämä tyyppi kuitenkin mystisesti katosi bussista samoin kuin kaikki muutkin meille jutelleet tyypit. Tajuttiin saman tien, että tulimme huijatuksi ja maksoimme törkeän ylihinnan, mutta ei auttanut kuin odottaa oikeaa lipunmyyjää ja bussikuskia.

Kun bussi täyttyi ja lähdimme liikkeelle, paikalliset ostivat omat lippunsa. Onneksi meidän aiemmin ostamat liput kelpasivat oikealle lipunmyyjälle emmekä joutuneet sentään ostamaan uusia. Todennäköisesti hänkin sai osansa siitä ekstrahinnasta, jonka olimme maksaneet bussilipuistamme.

Oletko käynyt ikinä lähellä tulivuorta?

J&J

8 thoughts on “Bromo: Vaellus Indonesian aktiivisimmalle tulivuorelle

  1. Huikean hienoja kuvia, etenkin tuo, jossa huiput ovat värjäytyneet punaisiksi!
    Aktiivisille tulivuorelle kiipeäminen on varmasti tosi jännää. Mä varmasti reagoisin jokaiseen ääneen ja olisin varma, että tulivuori purkautuu minä hetkenä hyvänsä!
    Kiva kun jaoitte tarkkoja ohjeita. Tietää, mistä niitä lähtee etsimään, jos joskus tuonne tulee päädyttyä.

    1. Kiitos, noissa maisemissa riitti kyllä valokuvattavaa! Olihan se aika jännä reissu, mutta pakko oli pitää pokka kun paikan päällä olevat lapsetkaam ei näyttäneet olevan moksistaan 😀 Kannatta kyllä ehdottomasti käydä jos eksyt Indonesiaan!

  2. Vau, upea, vaikkakin pelottava kokemus! Tuolla olisi joskus hieno käydä, vaikka Indonesia on ihan tuossa lähellä Australiaa, niin pelkästään Balilla ja lähisaarilla ollaan kierrelty. Joskus täytyy lähteä tutustumaan muuhun Indonesiaan. Aika reipasta Johannalta lähteä mahataudin jälkeen, en tiedä olisko itsestä ollut samaan!

    1. Kannattaa ehdottomasti käydä ens kerralla kun oot Balilla! Tuon reissun heittää kyllä parissa päivässä, tyyliin yks yö Bromolla ja toinen vaikka Banuywangissa. Suomalaisella sisulla mentiin, kun eihän sitä joka päivä pääse tulivuoria katsomaan 😀

  3. Siis tuo auringonnousu ja nuo maisemat! <3 Ihan uskomattoman kauniit! Ja varmasti on ollut palkitsevaa kävellä paikalle todistamaan auringon ensimmäiset säteet: Auringonnousuissa ja -laskuissa vain on sitä jotakin taikaa. 🙂 Itselläni jäi Balilla viimeisenä kuukautena tekemättä kaikkia näitä mielettömiä juttuja joita olin etukäteen miettinyt, mutta jäipähän nyt seuraavallekin kerralle vaikka mitä uutta koettavaa. Tuonne on ainakin päästävä!

    1. Oli kyllä yks kauneimmista auringonnousuista, joka ollaan nähty! Ollaan kyllä huomattu, että kuukausi Balilla ei riitä mihinkään. Ollaan tykästytty joka paikkaan niin, että ollaan aina pidennetty oleskelua ja hups, aika loppuukin kesken. Jämähdettiin pelkästään Ubudiin melkein kahdeksi viikoksi, mutta saatiin sentään kiskottua itsemme Lombokille asti 😀 tänne tullaan kyllä palaamaan vielä moneen kertaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *