Miten pitkä reppureissu on muuttanut meitä

Posted

Pysähdyimme miettimään aikaa ennen meidän reppureissua ja pohtimaan, miten olemme muuttuneet vuodessa. Usein sanotaan, että pitkä matka muuttaa ihmistä, ja voidaan kyllä yhtyä täysin tähän toteamukseen. Paljon on muuttunut vuodessa niin ulkoisesti kuin sisäisesti.  Tämä postaus sisältää vähän astetta syvällisempää pohdintaa siitä, miten kulkurielämä ja Aasian reppureissu ovat vaikuttaneet meihin.

Vuosi sitten istuimme molemmat toimistossa kahdeksan tuntia päivässä ja elimme tavallista arkea, johon kuului salilla ja kaupassa käyntiä ja kotitöitä. Kun heittäydyimme työttömiksi ja kodittomiksi reppureissareiksi, koko elämä meni samalla uusiksi. Ei ihan heti unohdeta sitä vapauden tunnetta, mikä meillä oli, kun suljettiin kämpän ovi viimeisen kerran ja käveltiin reput selässä bussiasemalle.

Ennen matkaa myimme suurimman osan omaisuudesta, lopetimme työt ja odotimme innolla uutta askelta tuntemattomaan. Meillä ei ollut mitään hajua, mihin päätyisimme, ja ainoa varma tieto tulevasta sillä hetkellä olivat lentoliput Japaniin ja sen jälkeen Etelä-Koreaan. Tämän jälkeen reissumme muotoutui vaihe aiheelta matkan varrella, ja nyt ollaankin yhtäkkiä pisteessä, johon ei ikinä ajateltu päätyvämme. Eurooppaan palaamisen sijaan päätimme nimittäin jatkaa vielä vähän kauemmas, ja pian löysimme itsemme Uudesta-Seelannista working holiday -viisumit taskussa.

Näin jälkikäteen voimme sanoa, että emme ole enää täysin samoja ihmisiä kuin ennen reissua. Ja onhan matkan varrella tullut opittuakin monenlaista erilaisista kulttuureista, ihmisistä ja jokapäiväisestä selviytymisestä. Moni reissun aikana mukaan tarttunut juttu on tuonut meille uutta näkökulmaa myös tavalliseen arkielämään. Aloitetaan kuitenkin pohdinta pinnallisemmasta päästä eli reissun aikana tapahtuneista ulkoisista muutoksista.

Hiking Jangsan Busan 2

Painonmuutokset

Toisille reppureissaaminen on painon kannalta turmiollista, kun taas toisille uudenlainen ruokavalio ja paikasta toiseen liikkuminen tekevät hyvää. Ollaan myös kuultu aiemmin muilta reissareilta, että yleensä miehillä tippuu reissussa paino kun taas naisilla nousee. Tämä piti meidänkin kohdalla ainakin osittain paikkansa. Siinä missä Johannan paino ei muuttunut reissun aikana merkittävästi, Jarkon paino laski reilusti ensimmäisinä reissukuukausina. Osasyynä tähän voi olla puolalaisten oluiden ja rasvaisten ruokien äkkinäinen puute 🙂 Osaltaan voi vaikuttaa myös se, että syötiin yleensä reissussa molemmat ihan saman verran ruokaa, vaikka meillä on painoeroa reilusti yli 20 kiloa.

fuji inari shrine kyoto 2

Parempi iho

Aasialainen elämäntyyli ruokineen ja trooppisine ilmoineen tekee hyvää iholle, ja varsinkin Johannan kaikki iho-ongelmat katosivat reissun myötä. Tähän voi vaikuttaa toki ruokavalion lisäksi myös stressin vähentyminen ja muut jutut, mutta kaiken kaikkiaan lämmin ilmasto ja aasialainen ruokakulttuuri tuntuivat sopivan meille hyvin.

Vähemmän urheilullinen kroppa

Rehellisesti sanottuna ei treenattu koko reissumme aikana paljoakaan, sillä siihen riitti harvoin energiaa, oli liian kuuma tai sopivaa treenipaikkaa oli vaikea löytää. Toki nämä kaikki ovat vain tekosyitä, mutta kunnon ylläpitäminen reissun päällä on helpommin sanottu kuin tehty. Ei jaksettu kuitenkaan stressata tästä, ja onneksi yleiskunto pysyy reissussa hyvin päällä runsaalla kävelyllä. Kyllä me silti satunnaisia hikitreenejäkin vedettiin. Nyt ollaan päästy Uudessa-Seelannissa taas kuntosalin makuun, ja suunta on vain ylöspäin!

kyoto Japan bamboo forest 4

Sitten mennään vähän syvällisempiin eli henkisen puolen muutoksiin. Mitä olemme oppineet ja miten ajatusmallimme ovat muuttuneet matkan varrella?

Kiitollisuus ja pienten asioiden arvostaminen

Pienellä budjetilla reissatessa emme tottuneet matkan aikana luksukseen, vaan suurin osa majapaikoista oli ihan tavallisia, joskus alkeellisiakin, huoneita, joissa oli sänky ja hyvällä tuurilla oma vessa. Pehmeä ja mukava sänky on ollut joka kerta ilonaihe. Varsinkin ei niin miellyttävien majapaikkojen jälkeen ollaan usein todettu, että onpa mukavaa kun vessanpytty ei vuoda lattialle tai huoneessa ei haise kuolemalle. Erityisesti Japanin nettikahviloissa ja mäkkärissä nuokuttujen öiden jälkeen oltiin ihan fiiliksissä, kun päästiin Airbnb-kämppään, jossa oli ihan ikioma sänky ja vessa. Nyt kun asutaan Uudessa-Seelannissa, ollaan oltu ihan innoissaan siitä, että meillä on uuni jossa kokkailla makaronilaatikkoa ja korvapuusteja. Myös pullo punaviiniä ja pala juustoa on ollut aikamoista luksusta Aasian reissun jälkeen.

Lyhyesti voisi sanoa, että rahan sijasta olemme löytäneet onnellisuuden elämän perusasioista. Nautimme täysillä ilman herätyskelloa heräämisestä, hitaasti nautitusta aamupalasta ja kaikesta vapaudesta.

Myös köyhyyden näkeminen monissa maissa pistää miettimään, kuinka onnekkaita olemmekaan, kun saamme reissata ympäri maailmaa ja tehdä juuri sitä mitä haluamme. Niillä kambodzalaisessa hökkelikylässä elävillä lapsilla ei ole ihan samanlaisia lähtökohtia unelmiensa toteuttamiseen kuin meillä. Myös Suomen arvostaminen omana kotimaana on noussut matkalla ihan uusiin sfääreihin. Tosi moni aasialainen tietää Suomen hyvästä koulutusjärjestelmästä ja haaveilee, että pääsisi sinne opiskelemaan. Suomen koulutus on tehokasta mutta myös rentoa verrattuna vaikkapa Etelä-Koreaan, jossa koululaiset istuvat pänttäämässä 15 tuntia päivässä eikä kesälomia tai muitakaan lomia juuri ole.

Saobeach2

Avartunut maailmankuva

Reissun aikana olemme saaneet tutustua monenlaisiin kulttuureihin ja paikalliseen elämään. Olemme huomanneet, kuinka eri tavalla ihmiset voivat nähdä asioita ja kuinka paljon kulttuuri ja perhetausta vaikuttavat ihmisten katsantokantoihin. Aasialaisissa kulttuureissa perhe on yleensä todella tärkeä, ja toisin kuin Suomessa, vanhempien mielipiteet eivät yleensä lakkaa merkitsemästä myöskään täysi-ikäisyyden jälkeen. Olemme nähneet, kuinka moni ihminen painii perheen ja yhteiskunnan asettamien vaatimusten kanssa, vaikka omat haaveet olisivat muualla. Toisaalta olemme myös tavanneet mielenkiintoisia ja rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat rikkoa näitä perinteisiä maneereita. Vaikka emme aina ymmärräkään joidenkin kulttuurien toimintatapoja, näiden tapojen tiedostaminen auttaa ymmärtämään ihmisiä ja heidän näkemyksiään paremmin.

Aasialainen yhteisöllisyys tarkoittaa paitsi sitä, että koko suku saattaa asua katon alla, myös ajan viettämistä yhdessä. Naapurit, vanhukset, teinijengit ja lapset viettävät iltaa isolla porukalla ulkona kaikkia tuttuja ja tutun tuttuja nähden ja jutustellen. Kahvi- tai teekupposten ääressä viihdytään tuntikausia, ja ihmiset viettävät ylipäätään aikaansa enemmän ulkona kuin Euroopassa. Tällainen yhteisöllisyys on meistä hienoa, ja samanlaista meininkiä kaipaisi välillä meidänkin kulttuuriin.

Olemme saaneet matkan varrella kokea lukemattomia kertoja myös ihmisten rajattoman vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden, kun meidät on kutsuttu syömään tai juomaan ja meitä on autettu kaikin tavoin. Tällaista vieraanvaraisuutta haluamme jakaa jatkossa eteenpäin myös muille.

Rennompi asenne elämään

Vaikka ollaan tällä hetkellä palattu toistaiseksi tavalliseen työarkeen (vaikkakin toisella puolella maapalloa eikä Suomessa), Kaakkois-Aasian paratiisirannoilta mukaan tarttunut rentous ei ole karissut meistä. Pystymme suhtautumaan kevyesti arjen haasteisiin emmekä näe syytä stressata esimerkiksi töistä tai muista asioista. Tiedämme, että täälläkään olo ei ole ikuista, vaan jossain vaiheessa matka jatkuu taas eteenpäin. Reppureissu on myös kasvattanut kärsivällisyyttä, sillä joskus asiat hoituvat hitaasti ja monimutkaisesti etenkin Kaakkois-Aasian maissa.

Yokohama night view

Hetkessä eläminen

Aina kun pysähdytään jossain hienossa paikassa, suljetaan hetkeksi silmät ja hengitetään syvään. Istutaan kuuntelemassa meren ääntä tai katsellaan auringonlaskua. Reissun päälle emme usein tienneet, missä nukutaan seuraava yö tai mihin kaupunkiin lähdetään, mutta se ei haitannut ollenkaan. Hetkestä on helppo nauttia, kun makaa paratiisirannalla tuore kookos kädessä eikä ole kiire mihinkään. Tämä taito auttaa kuitenkin myös jokapäiväisessä elämässä, ja pienistä hetkistä nauttiminen parantaa elämänlaatua huomattavasti. Nykyhetkeen keskittyminen auttaa varsinkin silloin, jos epätietoisuus tulevasta vaivaa.

Hetkessä eläminen liittyy osittain myös aiemmin mainittuun rentoon elämänasenteeseen, sillä rennosti ottaminen on paljon helpompaa, kun ei murehdi liikaa tulevaa. Emme yleensä jaksa suunnitella reissua pitkälle eteenpäin vaan otamme asioista selvää sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Välillä suunnittelua tulee tosin lykättyä vähän liikaakin. Ollaan pari kertaa havahduttu reissun päällä, että niin, pitäisikö sitä joku majoitus varata kun meillä lähtee aamulla lento sinne Malesiaan. Tästä ei ole kuitenkaan koitunut meille mitään ongelmia, sillä Aasiassa on helppo reissata ilman liikoja suunnitelmia.

travel couple vietnam

Minimalistinen ajattelu

Kun on elänyt melkein vuoden alle 10 kilon repun kanssa, ei ylimääräiselle roinalle ole elämässä enää sijaa samalla tavalla kuin ennen. Olemme todenneet, että olemme onnellisimmillamme silloin, kun emme omista juurikaan tavaraa. Tämä mahdollistaa joustavan elämäntyylin ja paikasta toiseen siirtymisen ilman muuttoautoja tai etukäteissuunnittelua. Ei muuta kuin reppu selkään ja menoksi! Minimalismi kattaa myös taloudellisen puolen, sillä pienellä budjetilla reissaaminen ja menojen tarkka seuraaminen reissun aikana on saanut meidät miettimään myös arkielämän rahankäyttöä uudelta kantilta.

Gili Air sunset

Luovuus ja omien unelmien löytäminen

Erilaisten ihmisten tapaaminen ja tarinoiden kuuleminen on saanut meidätkin oivaltamaan, että niin, miksei mekin voitaisi tehdä noin ja elää tuollaista elämää. Reissun varrella olemme tavanneet monia inspiroivia ihmisiä. Moni näistä tyypeistä elää unelmaansa, elättää itsensä reissun päällä ja matkustelee pysyvästi. Tämän myötä mekin olemme tajunneet, että ehkä mekin voimme tienata elantomme muutenkin kuin perinteisellä toimistossa istumisella.

Matkalle lähteminen pelkällä menolipulla toimi muutenkin hienona rohkaisuna. Se on saanut meidät ymmärtämään, miten moni ovi meille on avoinna, jos vain uskallamme nähdä kaikki mahdollisuudet. Meille jatkuva matkustelu on unelmaelämää, ja viimeistään tämä matkan myötä voimme sanoa, että siitä on tullut meille elämäntyyli. Vaikka välillä asettuisimme pidemmäksi aikaa paikoillemme johonkin, ei tämä todellakaan tarkoita, että reissuelämämme olisi ohi.

Myös esimerkiksi vapaaehtoistöiden tekeminen on opettanut uusia taitoja, ja olemme löytäneet vapaaehtoistöistä loistavan keinon matkustaa pitkään halvalla. Matkan aikana olemme aloittaneet myöskin tämän blogin kirjoittamisen, minkä ansiosta ollaan opittu paljon uutta niin kirjoittamisesta, nettisivujen tekemisestä kuin monesta muustakin aihealueesta. Kaikki näistä ovat asioita, jotka eivät vielä reilu vuosi sitten edes kiinnostaneet meitä, sillä emme olleet ikinä edes harkinneet blogin kirjoittamista.

KAmpi village 4

Omien puolien pitäminen

Kaakkois-Aasiassa jos missä on pakko oppia tinkaamaan hinnoista ja pysymään kovana, jos ei halua menettää kaikkia rahojaan heti alkuunsa. Ulkomaalaisena saimme tottua siihen, että meiltä kysytään lähes kaikesta ylihintaa tai jopa yritetään huijata. Reppureissatessa olemme kasvattaneet paksun nahan ja oppineet sanomaan vastaan, jos meitä yritetään vedättää tai jos oikeuksiamme poljetaan. Reissun päällä otimme yleensä myös kunkin maan käytännöistä selvää etukäteen ja luimme tarkkaan vinkit esimerkiksi maarajojen ylitykseen, sillä niillä jos missä korruptio usein kukoistaa. Ehkäpä näiden juttujen ansiosta vältyimmekin pahemmilta huijauksilta ja onnistuimme pitämään reissubudjetin pienenä.

Ubud hindu temple pool

Varoituksen sanana kaikille pitkää matkaa suunnitteleville voisimme sanoa, että kun reissuun kerran lähtee, niin paluuta entiseen ei ole. Tämä on kuitenkin yleensä vain positiivinen asia, joten suosittelemme ehdottomasti kaikkia muitakin toteuttamaan unelmansa, pakkaamaan repun ja suuntaamaan kohti tuntematonta!

Kuinka moni pystyy samaistumaan näihin ajatuksiin, ja millaisia muita huomioita olet tehnyt itsestäsi pitkän matkan jälkeen?

J&J

 

22 thoughts on “Miten pitkä reppureissu on muuttanut meitä

  1. Pohdin paljon, kuinka voisi joskus kokeilla pidempää reissua mutta sitten päädyn siihen, että ennemmin haluan palastella matkoja. Uskon, että reissu muuttaa. Itseäni nuorfna 1i vuotiaana jo kuukaudenkin reissu muutti totaalisesti ja paljon.

  2. Tosi kivasti kirjoitettu siitä, mitä matkustamisesta jää käteen. Kun jo parin viikon reissulla ajatukset avartuu, niin voi vain kuvitella miten paljon pitkä matka muuttaa. Uuden kokeminen on asioiden oppimista itsestä.

    1. Näinpä. Kyllä lyhyetkin reissut muuttaa ihmistä, mutta kun irtaantuu oikeasti työelämästä ja lähtee pidemmälle matkalle, niin se on aika mullistavaa.

  3. Mun pisin reissu on ollut 3,5kk Aasiassa ja siinä koin paljon samoja juttuja kuin mistä kirjoitatte (paitsi en lihonut). 🙂 Tuo minimalismi on jäänyt mulla arkeen, ja vaikka tällä hetkellä Suomessa asunkin, haluan kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon! Pelkkä rasite ihmisen elämässä!

  4. Kiva, monipuolinen ja rohkaiseva kirjoitus pitkän reissun annista. Hienoa, että olette kokeneet matkanne noin. 😊 Tuli vähän oma puolen vuoden reppureissu mieleen… josta on kyllä vähän jo aikaa 😉

  5. Mukava lukee tällaista pohdintaa pidemmältä reissulta! Katsotaan, josko sitä oman 3kk reissun aikana myös jotenkin valaistuu ja kotiin tullessa onkin sitten ihan zen ja minimalistisuuden kannattaja. Kyllä varmasti omakin tuleva reissu tulee opettamaan monia asioita 🙂 Ehkä se sitten poikii myös niitä pidempiä reppureissuja…

    1. Ihan varmasti! Ja kyllä 3 kuukauttakin on sen verran pitkä aika, että siinä ehtii irtautua arkielämästä ja päästä kunnon reppureissausmoodiin 🙂 Mukavaa reissunodotusta!

  6. Pitkä matka – tai runsas matkailu – opettaa kyllä olemaan välittämättä pikkuasioista ja ymmärtämään sitä, että monet asiat Suomessa (ja muissa läntisissä maissa) ovat hyvin, vaikka joku pieni asia välillä epäkohtana saattaakin uutisiin nousta.
    Toki samoja asioita elämä opettaa useimmille vähitellen iän myötä 🙂
    Toivottavasti teillä on vielä jossain vaiheessa mahdollisuus laajentaa myös maailmankuvaanne, sillä Kaakkois-Aasiahan ei ole koko maailma – maailma on kovin erilainen eri paikoissa, Lähi-idässä, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja nähtävää ja koettavaahan maailmassa riittää.

    1. Näinhän se on 🙂 Totta kai tarkoitus on jatkaa reissaamista ja toivottavasti kiertää koko maailma! Meille tämä Aasian reissu oli pelkästään alkua ja harjoittelua reissuelämää varten. Ehkä joku päivä päästään samalle tasolle kuin te 😉

  7. Aivan ihana! Mää niin osaan samaistua tähän. Erittäin hyviä pointteja ja tossa 11 kk reppureissun aikana oppi aatteleen asioita ihan eri näkökummalta mitä ennenku reissuun lähti! Huomasin et ton reissun jälkeen olin ihan eri ihminen. Et samaistun kyllä näihin! Ihana teksti et oisin voinu kuvitella ite kirjottavani tämmösen!

  8. Teillä on oikea asenne lähtemiseen. Ennakkoluulot pitää jättää kotiin. Itselläni tulee ensi vuonna täyteen 50 vuotta siitä kun Suomesta lähdin. Aluksi Lontooseen ja jatkossa Tukholmaan. Alkuvuosina vietimme kesälomia Suomessa mutta jatkossa aloin tuntea itseni muukalaiseksi ja lomailukin siirtyi muualle. Suomessa on jollakin tapaa samanlainen sisäänpäinlämpiävä päätepysäkkitunnelma kuin Japanissa. Eläkevuosiani vietän trooppisessa Thaimaassa ikuisessa kesässä. Suomessa en ole käynyt vuosiin enkä taida enää käydäkään. Euroopassa käyn mieluummin Ruotsissa, Lontoossa tai Pariisissa. Kävin tyoni vuoksi kerran kuussa Ranskassa 25:n vuoden ajan ja siihen maahan tykästyin. Nyt on neljäs vuosi menossa Thaimaassa, aivan uusi elämä alkoi kun voi golfata vuoden ympäri, päivääkään en antaisi pois. Perustin englantilaisen tuttavani kanssa Central Thailand Expats Clubin ja voi pojat millaisia seikkailijoita on jäseninä siinä joukossa. Juuri sellaisia jotka ovat avoimia kaikelle uudelle ja osaavat nauttia tropiikin parhaista puolista. On eläkeläisia, kirjailijoita, remote workereja sekä kansainvälisiä suurliikemiehiä. Kokoonnumme melkein joka viikko ja uskomattomista tarinoista ei tule loppua. Useamman suomalaisen kannattaisi harkita irtiottoa, elämä on tässä ja nyt.

    1. Kiitos kommentista! 50 vuotta on kyllä pitkä aika, ja siinä ehtii jo seikkailla aika monessa maassa. Respect! Mukava, että oot löytänyt omanlaisen elämäntyylin, josta nautit. Kuulostaa tosi hyvältä tuo expat-klubi myös, sitä kautta varmasti pääsee tapaamaan monenlaisia samanhenkisiä ihmisiä.

  9. Ai että tätä oli mukava lukea, tuli ihan sellaisten kylmien väreiden hytinä tuosta teidän lähdön hetkestä. Siinä vain on jotain niin huippua. Jotenkin janoan jo nyt sitä aikaa, kun olen tehnyt päätöksen kämpän/kämppien myynnistä ja ilman kävelen entistä vapaampana reppuselässä asemalle, että nonyt! Mihis sitte…? Paljon tuttuja oivalluksia noissa teidän kokemuksissa ja miettinyt kans ite vähän samanmoista postausta tekeväni jollain välin. Niin kertoilempa ehkä siinä sit lisää, mutta kuten teilläkin niin selväähän se että sisäistä ja ulkoista muutosta tapahtuu, kuj reissaamisesta tulee elämäntapa, monestakin syystä. Se itse joka oli muutamia vuosia sitten tuntuu nyt jopa vähän vieraalta tyypiltä! 😛

  10. Mielenkiintoista!
    Musta on kiva seurata muiden matkaa, mutta musta itsestäni ei olisi tähän. Liian ressaavaa, jos ei tiedä seuraavaa yöpaikkaa, tavaroita pitää pakata ja purkaa ja omaa soppea ei ole. Jokakesäinen parin viikon reissu rinkan kanssa ympäri Suomen alkaa joka vuosi muuttua rasittavammaksi. Mutta musta on ihanaa, että ihmiset tekevät, mitä haluavat. Olette oppineet paljon – jännä nähdä, mitä tulevaisuudessa vielä odottaa =)

    1. Ei rinkasta eläminen tietenkään kaikille sovi, mutta me taas nautitaan juuri tällaisesta elämäntyylistä. Suunnittelemattomuus tuo kivan vapauden tunteen, mutta aina ollaan silti yöpaikkakin saatu. Mekin odotetaan tulevaa jännityksellä, ikinä ei tiedä mitä kulman takana odottaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *